etusivu biografia kirjat artikkelit ja arvostelut suosikit palaute linkit

Mies, vaimo ja vaimon sisar

Julkinen kiinnostus on jo pitk狎n aikaan kohdistunut sellaisiin naistaiteilijoihin, jotka jivt aikoinaan kuuluisan taiteilijamiehens varjoon. Sill tavoin on nostettu nkyviin monta trke狎 elmntyt, kuten Fredrika Runebergin, Aino Aallon ja Venny Soldanin, joka oli Juhani Ahon vaimo.

Tuula Levon elmkertaromaanissa Neiti Soldan otetaan kunninanpalautuksessa viel uusi askel. Levo nostaa nkyviin Tilly Soldanin, taiteilija-Vennyn pikkusisaren, joka oli Juhani Ahon rakastettu samaan aikaan kuin Vennykin. Tilly ei kuitenkaan maalannut eik kirjoittanut, joten hn on j狎nyt jlkipolvien silmiss sisarensa ja tmn miehen katveeseen.

Ahon kolmesta pojasta kaksi oli Vennyn synnyttmi ja yksi Tillyn, ja kolmikko jopa asui joitakin aikoja saman katon alla. Aineksia siis piisaa varsinaiseen melodraamaan, ja sellaisen piierteit tarinassa onkin: salaisia kohtaamisia, salattu raskaus, tunnevyryisi kirjeit, mustasukkaisuutta ja kaunaa, lyhyit huumaavan onnen hetki.

Juhani Aho on tarinan konnamainen sankari, joka vet狎 naisia puoleensa eik osaa heit vastustaa, ja jonka perusasenne elm狎n on ongelmien vlttely. Venny Soldanin luonnekuva on kova ja karski, housuihin pukeutuva ja tupakasta pitv nainen tuntuu prj狎vn omillaan, tuli mit tuli. Kertoja Tilly puolestaan on viaton sankaritar, joka silytt狎 lapsenomaisuutensa kertomuksen lpi, kuolinvuoteelle saakka.

Itse asiassa Tillyn suuhun laitettu 狎nilaji hiukan ihmetytt狎, jopa rsytt狎. Ei tunnu uskottavalta, ett oman lapsensa synnyttnyt ja hoitanut, sodan kauhut kokenut ja kymmeni vuosia tt elm狎 katsellut nainen olisi niin naiivi kuin tm Tilly. Pikku annos tervett kyynisyytt ja omanarvontuntoa antaisi hnen kertomukselleen huomattavasti enemmn lukuarvoa.

Mutta kiintoisaa luettavaa Tuula Levon esikoisromaani on tllaisenaankin. Samaan mieheen rakastuneiden sisarusten suhteen kuvaus on mielenkiintoisen monisyinen, ja koko ajanjakso, uusien tuulien tyttm vuosisadanvaihde, eloisasti kuvattu. Autenttiset katkelmat Ahon ja Tillyn kirjeist antavat tekstille historiallista syvyytt, vaikka ne eivt toki teek狎n romaanista historiankirjoitusta.

Joitakin esikoismaisuuksia olisi voinut karsia. Pahin synti on kertojan liika selittely. Kun on kerran sanottu, ett "auringon paahde oli musertaa minut", ei rinnalle tarvita lausetta "hautajaispiv oli tukahduttavan kuuma".

Jarmo Papinniemi (Etel-Saimaa 6.5.2000)
© Tuula Levo