etusivu biografia kirjat artikkelit ja arvostelut suosikit palaute linkit

Kolmannen pyrn puheenvuoro

Kirjailija Juhani Ahon elm狎 leimannut kolmiodraama on varmasti tuttu kaikille, jotka vhnk狎n ovat tutustuneet kuuluisimpiin kirjailijabibliografioihin tai Tuusulanjrven rantamille vuosisadan vaihteessa syntyneeseen taiteilijayhdyskuntaan.

Aho meni naimisiin taiteilija Venny Soldanin kanssa, muutti Tuusulaan ja sai kaksi poikaa. Hn oli hyv is, mutta aviomiehen, ei aivan uskollisinta lajia. Kohtalokkain hairahduksen kohde oli varmasti Vennyn nuorempi sisar Tilly Soldan. Tst suhteesta syntyi poika, Nils eli Nisse, joka eli suuren osan varhaislapsuuttaan kasvattilapsena Aholassa.

Kulttuurihistorialliset teokset eivt juurikaan puhu Tillyst. Tuula Levo (s. 1944) on kiinnostunut tst sivuun systyst naisesta ja kertoo esikoisteoksessaan kuuluisan kolmiodraaman Tillyn nkkulmasta. Elet狎n 1930-lukua Tillyn viimeisi vuosia. Suuren kielletyn rakkauden vaikutus Tillyn elm狎n alkaa valottua takautumien kautta.

Levon teos on kokonaisuutena jotenkin vaisu, vaikkakin kerronta rullaa hyvin ja tapahtumiin ja tunnelmiin elytyy vaivatta. Tillyst syntyv kuva on - ei sent狎n yksinkertainen - mutta hyvin keskinkertainen, ja sellaiseksi j狎 mys koko romaani. Tilly ei kyennyt kovin monimutkaiseen tai luovaan ajatteluun, vaan oli monella tapaa naivi. Kauniit kasvot Tillyl oli, ja juuri hnen naisellisuutensa Juhani Aho ihastuikin. Venny oli miesminen ja umpimielisempi, mutta varmasti Ahon todellinen hengenheimolainen. Aho ei koskaan eronnut Vennyst, vaikka Tilly toivoi sit ehk enemmn kuin mit狎n muuta. Tillyn osana oli linkuttaa kolmantena pyrn loppuun saakka.

Teksti on faktan ja fiktion kudelma. Tm on koko kirjan juju ja thn nojaten sit on mys markkinoitu. Levo on historiaan ja kirjallisuuteen perehtyneen varmasti kahlannut lpi asiaan liittyvi dokumentteja ja tutkimuksia, mutta lukija ei koskaan saa tiet狎, miss m狎rin. Odotin kirjalta nkyvmp狎 ja konkreettisempaa toden ja tarun vuoropuhelua. Teoksen alkupuolella ilmoitetaan kursivoitujen tekstien olevan originaaleja, mutta nit kursivointeja kertyy miltei 300-sivuiseen romaaniin lopulta vain kymmenkunta. Koko teoksen nielaisee vhn liian helposti silkkana tavanomaisena fiktiona.

Sanna Vartiainen (Hmeen Sanomat 14.7.2000)
© Tuula Levo