etusivu biografia kirjat artikkelit ja arvostelut suosikit palaute linkit

Ankea tie klassikoksi

Tuula Levo: Tuulenajama. Romaani, 351 s. Otava 2009

Tuulenajama
Tuula Levo liikuskelee sadan vuoden takaisissa suomalaisissa kulttuuripiireiss kuin kotonaan ja siirtelee tuon ajan kulttuurivaikuttajia roolihenkiliksi romaanista toiseen.
Kuten nyt vaikkapa Juhani Ahoa, joka oli keskeinen mies Levon esikoisromaanissa Neiti Soldan.
Jussi vierailee oleellisena ymmrtjn Teuvo Pakkalaan keskittyvss uudessa elmkertaromaanissa Tuulenajama. Hivhtvtp Soldanin sisaruksetkin Tuulenajaman henkiliden joukossa.
Kirjan kertoja puhuttelee Suomen kulttuurielmn tuon ajan keskeisimpi henkilit tuttavallisesti etu- ja puhuttelunimill heit sen kummemmin esittelemtt. Sama kertojamin kantaa lpi teoksen huonoa omaatuntoa perheenisn ja alemmuudentunnetta kirjailijakollegoittensa rinnalla. "Osani on eponnistua kaikessa mihin ryhdyn", kantaa ankea motto.
Romaanin rakennetta rytmitt狎 lainan takaamisen jatkoa aneleva kirje Yrj-Koskisen suvun jsenille, kullekin vuorollaan. Tm nyr kirje kykenee jo yksin狎n avaamaan lukijalle nkalan Pakkalan ainaiseen taloudelliseen ahdinkoon.
Tuulenajama saattaa Pakkalaa vuosisadan vaihteesta, hnen p狎teoksekseen kohonneen Pienen elmntarinan tuskaisesta kirjoitusvaiheesta , aina elmn loppuun saakka 1920-luvulle.
Levo korostaa erityisesti Kokkolaan keskittyv狎 elmnvaihetta: eptoivoinen kirjailija ryhtyy kysitehtaan kauppamatkustajaksi ja opettajaksi turvatakseen perheens toimeentulon. Vasta p狎sty狎n kuusikymppisen ikuisista veloistaan hn antaa lausuntonsa: "En kusekaan Kokkolaan pin."
Kun vaimo Agnes sanoo, ett on mennyt naimisiin kirjailijan eik kulkukauppiaan kanssa, mies vastaa kauppaavansa ennemmin kysi el狎kseen kuin rustaavansa nytelmi kuollakseen.
Kokkolan ristiriitaisen kauden mielenkiintoisimpiin kohtaamisiin kuuluu opettajana toimivan Algot Untolan tapaaminen. Pelkn silml狎krin roolin Levo suo samamnaikaiselle paikalliskirjailijalle, Knapelle. Levon tekstiss ei ole sijaa Pakkalan ja Ernst V. Knapen keskiniselle kilvoittelulle kaksikielisen pikkukaupungin kulttuurihierarkiassa toisin kuin vaikkapa Jussi Peltoniemen nytelmss T狎lt melkein Tokioon.
Mik lpisee Levon ankeahkon kirjan arjen, on taiteilijuuden pohdinta. Teuvo Pakkala, joka nyt kuuluu klassikkojemme joukkoon, tuntee olevansa v狎rinymmrretty, aliarvostettu, kollegojensa lhes B-luokkaiseksi leimaama. Hn on kiusaantunut Tukkijoella-nytelmns maineesta, koska kokee juuri sen leimaavan hnet. Kirjoittaminen ei suju, kriitikot eivt ymmrr. Pakkala vertailee erilaisia kirjoittamisen tekniikkoja ja esittelee lopulta kirjoituskoneen.
Vaikka Maija-Liisa Bckstrmin vuonna 1982 toimittamat Pakkalan kirjeet ovatkin oleellinen lhde, Levon olisi kannattanut ottaa tuohon materiaaliin rohkeammin vlimatkaa. Nyt hn on kirjoittanut tunnollisesti sysen kirjan moneksi elmss狎n ehtineest Pakkalasta.
Kaisu Mikkola (Parnasso 3/2009)
© Tuula Levo